ahstory

Avo Heyskanen story

Heuristista kulttuurianimaatiota, tiedätsä?

Kymenlaaksolaista rock-musiikkia omalta osaltaan tunnetuksi tehneen Avo Heyskanen-yhtyeen ura alkoi 1987, jolloin bändin perustajat Jari Räsänen (laulu, kitara) ja Pekka Stirkkinen (kitara, laulu) päättivät rohkeasti jatkaa soittoharrastustaan uuden yhtyeen parissa. Kaksikko oli kokenut kaikenlaista soittamisen ja siihen liittyvien muiden ilmiöiden riemuista ja kiroista jo aiemmista soittoympyröistä. Olihan heillä kummallakin tonttinsa mm. legendaarisessa Ypö-Viis ryhmässä (Mari pokoaa) sekä salaperäisessä Dynamo-orkesterissa (Hamina on kaupunki), jossa heidät tunnettiin paremmin Josef ja Bohuslav Dynamona. "Ypö-Viis oli minun rock´n roll highschool. Sieltä jäivät oikea asenne ja näkemys musiikillisen lopputuloksen elementeistä." (Räsänen).

Basistiksi uuteen yhtyeeseen tuli Ismo Forss, joka oli ollut myös tuttu näky Kotkalaisissa bändeissä (mm. Sten´s Stoned ja Peili). Forss ja Stirkkinen työskentelivät tuolloin maalausliikkeessä, joten yhteinen harrastuskaan ei ollut pahaksi. Sopivan rumpalin löytäminen oli hankalaa, koska Kotkan sopivin rumpali Marko Kainulainen (mm. Boycott, Backsliders, Andy McCoy) oli muuttanut jo suurempiin ympyröihin ja oli kiinni kiertue- yms. aikatauluissa. Mutta onneksi vahva huhu oli totta: Haminassa oli oikea rumpali. Niin, Juha Lampikari (mm. Esakaunis-yhtye), löytyi ja Avo Heyskanen oli kokoonpanona valmis. Mutta miksi? "Uuden aallon jalostumisen myötä tuntui sopivalta aloittaa sellainen uusi bändi, joka voisi toteuttaa mitä vaan ilman punk-, jazz-, heavy-, pop-, country-, reggae-, soul- tai itkuvirsi painotteisuutta. Siitä voisi syntyä jopa heuristista kulttuurianimaatiota tai ainakin rokkia." (Räsänen).

Juha Metso

Eväät kuntoon

Kesällä 1987 Avo Heyskanen oli päässyt vahvaan treeniputkeen eli kolme kertaa viikossa kokoonnuttiin Haminan Vihannestukun tiloissa, jossa orkesteri harjoitteli. Vähitellen soittamisen myötä löytyi yhtyeelle oma tyyli tehdä musiikilliset ratkaisunsa. Samoin uusia lauluja syntyi nopeammin. Niitä toki tarvittiinkin, koska lainabiisejä ei haluttu sentään ensimmäiseksi esittää. Tammikuussa 1988 Avo Heyskanen teki ensimmäisen keikkansa Inkeroisissa (Anjalankoskella), tosin vielä nimellä Suomen Veryappelsiinit. Olihan virossakin Apelsin-yhtye, joten miksei sitten .... No, tuo nimi oli tosiaan merkitykseltään sen verran hauska, että yhtye päätti palata jo aiemmin käytettyyn Avo Heiskanen-nimeen vaihtamalla i-kirjaimen y:ksi ihan vain Islannin markkinoita ajatellen. Sitä paitsi Tommi Läntinenkin piti Avo Heyskanen-nimestä.

Keikkoja ei tietenkään ollut aluksi paljon ja niiden järjestäminen itse oli ankaraa puuhaa jo senkin takia, että kelvolliset äänentoistolaitteet piti vuokrata Helsingistä. Demonauhojen myötä, joita mm. Kalle Kainulainen ja Timo Nikki (Peer Günt) äänitti, Avo Heyskanen pääsi ulos Kotkasta, mikä oli yhtyeelle tärkeä pointti. "Vasta Porvoon jälkeen tietää, minkälaiset eväät on matkassa." (Avo Heyskanen). Myös levy-yhtiöihin ja musiikkilehtien demopalstoille lähetettiin nauhoja. Palaute oli sen verran rohkaisevaa, että keikkoja tuli lisää, mutta levytyssopimuksiin ei ollut asiaa ennenkuin talvella 1989, jolloin Oy Emi Finland Ab:n silloinen tuotantopäällikkö Pedro Hietanen (Wigwam, Hotelli Sointu) otti Avo Heyskasen innostuneesti haltuun. Näin AH oli saanut levytyssopimuksen ja Kotkalaiset olivat äimänä, sillä olihan Emi sentään ihan oikea levy-yhtiö.

Joko pyörii...

Ensimmäisen LP:n äänitykset alkoivat Finnvox-studioilla maaliskuussa 1989 ja ensimmäinen single julkaistiin samana keväänä. Itse LP-levy, jonka Pedro Hietanen tuotti, julkaistiin syyskuussa samaisena vuonna ja levyltä otettu singlelohkaisu Antakaa Avuttomien Nauraa nousi pieneksi hitiksi. Mtv3:lla tuolloin pyörineessä jukebox-lista ohjelmassa tuo kappale oli parhaimmillaan sijalla 13. Ihan hyvin yhtyeeltä, josta vain harvat tiesivät.

Avo Heyskanen levyä myytiin noin 3500 kopiota, mikä ei tuohon maailman aikaan ollut muutoin merkittävä, mutta antoi viitteitä siihen suuntaan, että töitä kannatti jatkaa.

Kuten arvata saattoi kriitikot olivat Avo Heyskanen levystä varsin montaa mieltä. Toisaalta musiikkia pidettiin puisevana, jäykkänä ja yksitotisena, toisaalta taas positiivisen naturellina, selkeänä ja oivallisia koukkuja sisältävänä ihan uutena suomalaisena musiikkina. Saman tapaista oli palaute myös tekstien suhteen: "Liian vakavaa Suomi-mollia." tai "Terävästi kerrottuja havaintoja arjesta naivismia unohtamatta." Avo Heyskasen kannalta tilanne oli herkullinen. Ei yksipuolista ylistystä, mutta ei myöskään totaalista tuomiota. Hienoa! Kerrassaan vapautta parhaimmillaan.

Tekokuun Toinen

Ilmeisen vaikean levy-yhtiön päätöksen jälkeen Avo Heyskanen aloitti toisen LP:n äänityssessiot keväällä 1990. Tunnelmat olivat sekavat, jopa ristiriitaiset. Emi:n tuotantopäälliköksi oli nimitetty Neumann (Dingo), levytysbudjetti oli niukka ja äänitysrupeamat olivat ajallisesti pitkin kevättä. Avo Heyskasen jäsenet olivat tietenkin kukin omissa päiväduuneissaan, ja kevät oli tajuttoman lämmin. 26.4.1990 shortsit jalassa aamulla studioon. No, onneksi Seppo Myllyrinne (Sound Track Recording Studios, Helsinki) oli tuolloin puikoissa, hoitaen äänittämisen kaikin puolin tyylikkäästi. Vaikka prosessi oli ihmeen takkuista - syitä oli monia - sai herra Myllyrinne homman aina kääntymään mahdollisimman hyväksi. Niin viimein valmistui Tekokuun Toinen, Avo Heyskasen kakkosalbumi. Yhtye oli päättänyt tehdä sellaisen liemen, että "Nyt muuten makuja löytyy." Hauskaa Mutta Halpaa oli ensimmäinen single tulevalta LP-ltä ja siitä tulikin ainakin paikallisradioiden leppoisa kesähitti. Ja olihan se ällistyttävä veto yhtyeeltä, jonka biisejä olivat mm. Vettä ja Leipää, Aikamerkistä Kuolemaan ja Väärä Diagnoosi. Mutta puhdasotsaisella popillakin oli paikkansa AH:n musiikillisen kameleontin selässä.

Loppujen lopuksi Tekokuun Toinen ilmestyi syksyllä 1990 ja oli auttamattomasti myöhässä kesähittiinsä nähden. Voi Kun Satais Verbejä kakkossingle olikin jo kiperämpi pala, eikä siivittänyt levymyyntiä. Toisaalta koko levy oli musiikillisesti perin koetteleva: Kaikkia tyylilajeja, jotka vain omilta tuntuivat, näytettiin käyttävän. Toisaalta tekstit pysyttelivät yksin omaan pohtimassa yksilön ja yhteisön niin julman ihanaa symbioosia.

"Ja tämä Rahkonen on kova puhumaan / siis harvoin hän hiljenee / mutta tänään hänkin työmaansa luona /
jääköntiksi jähmenee / spraymaali - seinässä - kirjaimet - edessä / Rahkonen kultaa vaikenee"
Voi Kun Satais Verbejä,
Avo Heyskanen, Tekokuun Toinen

"Pelaa ja meisseli"

                       - Tyylimme on irokeesihumppa
                       - Silkkaa heyskapismia
                       - Melanooma nähty Pitkillä Hiekoilla
                       - Kohta on soundslovakki
                       - Tää on tällasta jazzmetallia
                       - Meillä on pienet, mutta puhtaat puitteet

HP Tepponen

Avo Heyskanen-yhtyeen kommentit osoittavat todeksi sen, että bändin jäsenten ja muun sisäpiirin kesken puhuttiin aika ajoin ihan omaa kieltä. Tämähän on tyypillistä yhtyeille, joiden jäsenillä on keskenään oikeasti hauskaa. Heyskasilta kommunikointi onnistui tässä suhteessa yli odotusten, sillä siitä varmaan moni toimittajakin heidät muistaa? Sanavalmiina pysyminen oli osa bändin luonnetta. Tosin hervottomalle sanasateelle oli myös epäilijänsä. Esim. lokakuussa 1990, kun Avo Heyskanen lähti 28 keikkaa käsittäneelle kiertueelle, tuumi Jari Saastamoinen (miksaaja, autonkuljettaja ja turvamies) seuraavaa: "Viimeisellä viikolla te jo tappelette." Vaan viimeisellä viikolla hän näki jouhevasti toimivan, tarkoituksen mukaisesti organisoidun ryhmän, neljä palaa, jotka pystyvät rennosti toimimaan samaan suuntaan ilman, että kuva särkyy. Väittävät sen olevan harvinaista. Ehkä tämä johtui siitä, ettei varsinaista bändin johtajaa käytännössä ollut. Tarpeen tullen vastuu saattoi olla kenellä tahansa neljästä jäsenestä.

Live-esiintymissä Avo Heyskanen pyrki olemaan karun konstailematon. Riitti kunhan oli riittävän hyvä äänentoistolaitteisto ja pari sinistä ja punaista värivaloa. Bändi soitti aika reippaalla äänenpaineella, joten soundimaailman piti olla tasokas paitsi oman soittamisen, myös yleisön kannalta, ja olihan Avo Heyskanen rock-yhtye. Lisäksi laulaja Räsäselle pantiin 20m mikrofonijohtoa lisää jos hän innostuisi keikan aikana käymään baaritiskillä tai vessassa.

Eniten julkisuutta Avo Heyskanen sai televisioesiintymisellään 6.12.1989, jolloin Tampereen tullikamarilta lähetettiin suora TV- ja radiolähetys (YLE) itsenäisyyspäivän rock-konsertista.

The end

Avo Heyskanen ei koskaan valloittanut suurta yleisöä, vaikkakin yhtyeen ihailijoihin kuului monia suuria persoonia. Totta on kuitenkin se, ettei bändi antanut kuulijoilleen niin pureskeltuja juttuja, jotka olisi heti suurin joukoin nielty. Tähän vaikutti osaltaan tietty punk-henkisyys, kokeilun halu ja silkka härkäpäinen uskominen omaan tekemiseen. Nämä seikat osaltaan pitivät huolta siitä, että todelliset fanit lukivat orkesteria kuin avointa sanakirjaa. "Oli ihmeellistä jutella tyyppien kanssa, jotka tasan tarkkaan ymmärsivät, miksi jotkut asiat ja sanat oli tehty, niin kuin oli. Ihan kuin he olisivat seuranneet koko prosessia samalla lailla kuin orkesterin jäsenet.

Kalle Kainulainen

Ne tyypit saisivat Avo Heyskasen kuullunymmärtämistestistä 10+." (Räsänen)

Taloudellinen romahdus 90-luvun alussa vaikutti voimakkaasti musiikkibisnekseen, samoin myös Avo Heyskaseen: Keikkoja olisi ehkä ollut, mutta niistä ei maksettu mitään. Kaiken lisäksi levymyynti Suomessa romahti melkoisesti. Avo Heyskasen tiukan linjan strategia omilla ehdoilla etenemiseen tuli tiensä päähän. Ainoastaan hillitön hitti olisi orkesteria auttanut ja hititkin auttavat vain vähän aikaa, mutta sitä ei tehty. Viimeinen virallinen keikka soitettiin Kotkassa kesäkuussa 1993 erittäin kylmässä kesäyössä.

"Täällä painaa kaikenlaista hörhöä pitkin maata, joilla ei oo mitään annettavaa... pitäkää toi meininki jätkät, teillä ei tosiaankaan ole mitään hävettävää." (Puosu, veteraaniroudari, Kouvola, Sip-Pub 23.10.1990 AH-keikan jälkeen)

Tänään

Avo Heyskasen muistoa kunnioittaen

100m.aidat-yhtye on soittanut joitain Heyskas-kappaleita live-

tilaisuuksissaan. AH:n jäsenet ovat vaikuttaneet musiikillisesti ainakin Tö Keripukit laulu- ja soitinyhtyeessä (Kotkan Meripäivät). AH:n basisti Ismo Forss toimii nykyään basistina yhdessä yhtyeessä (Trio ja Fors).